Oppiminen | Oppimistyylit | Oppimisstrategiat | Lähteet

OPPIMINEN, OPPIMISTYYLIT JA -STRATEGIAT

Oppiminen on uusien tietojen ja taitojen tiedostettua tai tiedostamatonta omaksumista. Se on vuorovaikutteinen prosessi, jossa oppija muuntaa kokemuksiaan siten, että hänen tiedoissaan, taidoissaan ja asenteissaan tapahtuu pysyviä muutoksia. Oppimisprosessi ei välttämättä ole mitään ulkoisesti havaittavaa, vaikka erityisesti taitojen oppimisessa (uiminen) prosessin tulos voi olla huomattavissa. Oppiminen on usein "sisäistä", ajattelun kehittymistä ja mahdollisesti myöhemmin toiminnassa tai asenteissa näkyvää, jolloin pitkään kestävää prosessia ei enää edes ajatella oppimiseksi. Tärkeää oppimisessa on, että opiskeltava asia tulee sisäistettyä. Eri oppimisteoriat ja - näkökulmat määrittelevät oppimisen eri tavoin:

• Behavioristisen näkökulman mukaan oppiminen tapahtuu ärsyke-reaktio-ketjuna, jota säädellään vahvistamalla. Jokin ärsyke saa siis reaktion aikaan, joka näkyy sitten yksilön toiminnassa.
   
• Kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaan huomio tulee kiinnittää siihen, mitä yksilö osaa ja mihin hän kykenee. Tällöin keskeisenä pidetään ajattelua, ongelmanratkaisua ja ymmärtämistä. Tämä näkökulma ei keskity vain ulkoiseen toimintaan ja sen muutokseen, vaan huomio kiinnitetään mielen sisäisiin prosesseihin.
   
• Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan opittava aines konstruoidaan eli rakennetaan vanhaan tietoainekseen. Tämä on nykyään vallitseva näkemys, jonka mukaan oppiminen rakentuu aiemman tiedon varaan, sillä aiemmat kokemukset ja tiedot ohjaavat havaintojemme tekoa. Liitämme uutta informaatiota aiempiin tietoihin ja kokemuksiin ja näin ollen tietorakenteemme muokkautuvat ja oppimista tapahtuu. Näkemyksen mukaan ihminen ei ole "tabula rasa" eli tyhjä taulu, johon voidaan "syöttää" tietoa, vaan oppija on aktiivinen tiedon vastaanottaja ja prosessoija. Uuden oppimisessa on tärkeää tiedon käsittely ja se, kuinka aikaisempi tieto aktivoidaan uuden tiedon pohjaksi. Aikaisemman tiedon ja omien kokemusten lisäksi oppimiseen vaikuttavat omat tavoitteet, toiveet ja odotukset.

Oppimisen tasot

Oppimisen eri tasojen tunnistaminen riippuu siitä, kuinka tietoinen oppija itse on omasta oppimisestaan. Alin taso on ehdollistuminen eli palkkioiden ja rangaistusten avulla tapahtuva oppiminen. Tällä tasolla oppija ei ole tietoinen oppimisestaan, vaan pyrkii välttämään rangaistuksia. Opittu aines ei jäsenny kokonaisuuksiksi, vaan jää yksittäisiksi reaktiotottumuksiksi.

Mallioppimisessa oppija omaksuu käyttäytymismallin esikuvaltaan. Mallioppiminen muistuttaa ehdollistumista, mutta se voi olla kokonaisvaltaisempaa kuin ehdollistuminen. Sillä ei ole kuitenkaan laajaa sovellettavuutta.

Astetta korkeampi taso on yritys-erehdys-oppiminen, jossa tehtävä ja tavoite ovat selvinneet oppijalle, mutta päämäärän saavuttavat menetelmät ja keinot ovat vielä epäselvät. Tämän vuoksi ratkaisu yritetään löytää kokeilemalla. Joskus kokeilu onnistuu ja joskus taas ei. Tämän tason oppiminen ei jäsenny kokonaisvaltaiseksi, sillä helposti pyritään vain oikeaan vastaukseen. Tässäkin mallissa opitun sovellettavuus jää heikoksi ja tieto yleensä unohdetaan nopeasti. Yritys-erehdys-oppimisessa tietoisuus on mukana, mutta ennakoiva ja suunnitteleva tietoisuus jää uupumaan.

Korkealaatuinen oppiminen vaatii tietoista orientoitumista opittavan asian tai tehtävän periaatteisiin. Tällaista oppimista voidaan kutsua tietoiseksi, orientoituneeksi oppimiseksi, mikä edellyttää, että oppija muodostaa opiskelujen alussa selkeän kokonaiskuvan opittavasta asiasta. Tässä edesauttaa syväsuuntautunut oppimisstrategia.

Seuraavaksi tulet tutustumaan eri oppimistyyleihin ja -strategioihin ja pääset myös testaamaan niitä. Tiedostettuasi opiskelutaitosi ja -tyylisi, voit lähteä kehittämään niitä ja matkaat samalla kohti parempia oppimistuloksia.

Oppiminen | Oppimistyylit | Oppimisstrategiat | Lähteet

TUNNISTATKO OPPIMISTYYLISI?

Jokaisella yksilöllä on omin tapansa ottaa vastaan uutta tietoa ja käsitellä sitä. Tätä kutsutaan oppimistyyliksi. Oppimistyylin mukaan oppija voi olla:

• Aktiivisen osallistujan kannattaa osallistua projektitöihin, sillä hän oppii saadessaan kehitellä uutta. Hän oppii saadessaan haastavia tehtäviä, ollessaan samanaikaisesti mukana monessa lyhyessä ja nopeatahtisessa toiminnassa. Hän oppii hyvin myös, kun oppimistilanteeseen liittyy jännitystä ja jos oppimista tuetaan visuaalisin keinoin, esimerkiksi kuvin, videoin jne.
  
  Oppimista tapahtuu taas heikoimmin tilanteissa, joissa hän joutuu olemaan passiivinen sekä joutuu omaksumaan, analysoimaan ja tulkitsemaan tietoa. Yksitoikkoinen työ heikentää myös aktiivisen osallistujan oppimista. Aktiivinen osallistuja voi pyrkiä parantamaan tilannettaan olemalla luennoilla aktiivinen, esimerkiksi kyselemällä, laatimalla värikkäitä muistiinpanoja (esimerkiksi mind-map), luomalla mielikuvia asiasta tai keksimällä itselleen kuunneltavasta asiasta muistisääntöjä, jotka pohjautuvat esimerkiksi tilaan jne.
   
• Käytännön toteuttajan kannattaa opetella uudet asiat mahdollisimman lähellä omaa työtä, tekemällä ja harjoittelemalla, jotta uuden soveltaminen käytäntöön onnistuu helposti ja nopeasti. Hän oppii parhaiten tekemällä ja kehittämällä omia taitojaan sekä seuraamalla muiden työskentelyä.
  
  Käytännön toteuttaja oppii heikoimmin, jos ei ole välitöntä tarvetta tehdä jotain tai asia pitää oppia teoreettisesti. Koulumuotoinen opetus heikentää myös oppimista. Opitun siirtäminen muualle heikentää myös toteuttajan oppimista. Käytännön toteuttaja voi parantaa tilannettaan tekemällä värikkäitä muistiinpanoja, piirtämällä, asioiden opettamisella jälkeenpäin jollekin toiselle, käynnistämällä keskusteluja aiheesta tai pohtimalla kuinka asiaa voi soveltaa käytännössä.

• Looginen ajattelija viihtyy kursseilla ja muodollisissa koulutusohjelmissa, sillä hän oppii teorioiden, mallien ja käsitteiden kautta. Hän oppii parhaiten houkuttelevien ideoiden avulla, lukemalla, tutkimalla ja päättelemällä sekä oppimistilanteissa, joissa on mahdollisuus kysellä ja kokeilla.
  
  Looginen ajattelija puolestaan oppii heikoimmin epämääräisissä tehtävissä, tunnepohjaisissa tilanteissa sekä joutuessaan toimimaan päämäärättömästi ja suunnittelemattomasti. Hänen tilannettaan voi parantaa pyrkimys ottaa vetovastuu tilanteista ja hakemalla ryhmän kanssa loogista toimintamallia. Tilannetta voi parantaa myös hahmottelemalla systeemiajattelun avulla asioiden välisten riippuvuuksien kautta selkeämpää rakennetta sekä kyselemällä paljon, jotta haastava ongelmakohta löytyy.
   
• Harkitsevan tarkkailijan oppimistyyliin soveltuu itseopiskeluohjelmat, joissa voi edetä omaa tahtia noudattaen. Hänelle luontaista on vetäytyä hiukan syrjään tarkkailemaan tilannetta voidakseen tarkastella tapahtumia eri näkökulmista. Hän oppii parhaiten seuratessaan asioita sivusta, huomioimalla sekä analysoimalla. Oppimista edesauttaa myös riittävä aika pohtimiselle sekä ajattelu ennen toimintaa.
  
  Harkitseva tarkkailija oppii heikoimmin joutuessaan esiintymistilanteeseen väkisin, toimimaan suunnittelemattomasti tai joutuessaan ryntäämään tehtävästä toiseen. Tarkkailijan tilannetta voi parantaa kehittämällä ajankäytön suunnitelmallisuutta, pitämällä selkeitä takarajoja asioille sekä pitämällä kiireisissäkin asioissa päiväkirjaa ja pohtimalla jälkeenpäin päivän kulkua.

Oppimistyylit voidaan luokitella myös sen mukaan, millä aisteilla oppija parhaiten vastaanottaa uutta tietoa. Tämän jaottelun mukaan oppimistyyli voi olla:

• auditiivinen
• kinesteettinen
• visuaalinen tai
• taktiilinen oppiminen.

Auditiivisesti eli kuulemalla parhaiten tietoa omaksuva oppija muistaa parhaiten puhutut esitykset. Tällaisen oppijan kannattaa hakeutua ja järjestää itselleen mahdollisuuksia osallistua luennoille tai kuunnella luentoja nauhalta.

Visuaalisesti eli näkemällä oppiva oppija muistaa kuviot, kaaviot, videot jne. Visuaalisen oppijan kannattaa kiinnittää huomiota kaavioihin, käsitekarttoihin ja kuviin opiskellessaan ja esimerkiksi tentteihin lukiessa.

Kinesteettinen oppija muistaa asiat, joissa voi itse liikkua mukana tai asiat joita voi testata liikkumalla. Hänen kannattaa yhdistää liikkuminen keskeisien asioiden kertaamiseen, joka puolestaan edesauttaa asioiden mieleen painamista.

Kosketusaistien avulla eli taktiilisesti oppivat oppijat oppivat kokeilemalla ja koskettamalla eri materiaaleja. Koskettaminen ja liikkuminen liittyvät toisiinsa, joten usein nämä kaksi ovatkin yhdistetty samaan kategoriaan.

Lukineuvolan testillä voit testata oman oppimistyylisi havaintokanavia.

Tavoitteena on saada mahdollisimman laaja ja monipuolinen oppimistyyli ja tätä kautta mahdollisimman hyvä oppimiskyky. Tämän vuoksi omia oppimistyylejä tulee tarkastella ja kehittää. Oppimistyylejä, jotka ovat heikoimmilla, tulee pyrkiä vahvistamaan, jotta oppiminen sujuu erilaisissa oppimistilanteissa. Kun olet selvittänyt itsellesi millainen oppimistyylisi on, voit aloittaa oppimistyyliesi vahvistamisen:

Aktiivisuuden lisäämiseksi:
- keksi uutta tekemistä
- harjoittele keskustelujen aloitusta
- osita päiväsi
- esiinny, vaikka pakon edessä
- ajattele ääneen

Käytännöllisyyden lisäämiseksi:
- kasaa toimivia tekniikoita
- laadi toimintasuunnitelmia
- testaa uusia ajatuksia
- tee huomioita muista ihmisistä
- hanki itsellesi tee-se-itse -projekti

Loogisuuden vahvistaminen:
- lue jotain "painavaa tekstiä"
- opettele havaitsemaan epäjohdonmukaisuuksia
- tee analyysejä monimutkaisista tilanteista
- kokoa muiden teorioita
- harjoittele tilanteiden rakentamista
- esitä oikeita kysymyksiä

Harkitsemiskyvyn lisäämiseksi:
- harjoittele tekemään huomioita
- kirjaa päiväkirjaan asioita ylös
- pyri arvioimaan toimintaasi
- tutki ja tee tutkimuksia
- kirjoita ja tee muistilistoja

(Lähde: Otala, L. 1999. Osaajana opintiellä: Opas elinikäisen oppimisen matkalle, s. 43)

Oppiminen | Oppimistyylit | Oppimisstrategiat | Lähteet

OPPIMISSTRATEGIAT

Tietoa hankkiessaan, sitä käsitellessään sekä mieleen palauttaessaan oppija käyttää oppimisstrategiaa, jolla tarkoitetaan opiskelijan motiiveista lähtevää suuntautumistapaa opiskeluun. Strategiat ovat mutkikkaita tiedonhakuprosesseja, jotka vaikuttavat niin laadullisesti kuin määrällisestikin oppimistapahtumaan. Oppija turvautuu niihin tehdäkseen oppimisen helpommaksi, miellyttävämmäksi, itseohjautuvammaksi, tehokkaammaksi sekä siirrettävämmäksi muihin tilanteisiin.

Strategiajaotteluja on useita, mutta yleisin jako on pinta -ja syväsuuntautunut oppiminen. Oppimisstrategia ei ole pysyvä tila, vaan se voi muuttua tilanteen ja tehtävän edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi kielien oppimisstrategia voi erota historian opiskelustrategiasta. Strategiat ovat myös yksilöllisiä ja niitä voidaan muuttaa, kun ne ovat ensiksi tiedostettu. Usein puhutaankin metakognitiivisista taidoista tai tiedoista, joilla tarkoitetaan kykyä valita sopiva strategia eri tilanteisiin.

Ruotsalainen Ference Marton tutkijatovereineen on määritellyt pinta- ja syvätason oppimisstrategian. Pintatason oppimisessa ominaista on yksityiskohtien mieleen painaminen lukiessa, eteneminen tapahtuu osa osalta ja opiskelu on heikosti tiedostettua, sillä oppija ei pohdi asian sisältöä, vaan on huolissaan edessä olevasta tentistä. Syvätasolla oppimiselle ominaista on puolestaan se, että oppija yrittää ymmärtää mitä tekstillä tai opittavalla asialla tarkoitetaan, oppija pyrkii löytämään ja luomaan kokonaisuuden opittavasta asiasta ja yrittää ymmärtää opittavan asian sekä pohtii sen totuudellisuutta ja suhtautuu asioihin kriittisesti.

Pintatason oppimisessa pyritään muistamaan yksityiskohtia, kun taas syvätason oppimisen tavoitteena on kokonaisuuksien hallinta. Tämä auttaa muistamaan paremmin myös yksityiskohtia, sillä pintatasolla opitut asiat unohtuvat nopeammin. Pintatason oppimiseen liitetään ulkoinen eli välineellinen opiskelumotivaatio, kun taas sisäinen motivaatio on tyypillistä syvätason oppimiselle. Syvätason oppimisen vaatimuksina ovat ainakin kolme seuraavaa asiaa: oikeanlaatuinen motivaatio opiskeluun, oikeanlaatuinen opittavan asian jäsentäminen sekä oikeanlaatuinen oppimisprosessin eteneminen.

Toisen jaottelun mukaan oppimisstrategiat jaetaan:

• kognitiivisiin
• metakognitiivisiin ja
• resurssien hallintastrategioihin

Kognitiiviset strategiat edesauttavat uuden materiaalin koodaamisessa sekä helpottavat tiedon jäsentelyä ja muokkaamista. Näitä strategioita ovat mieleen painamis-, syventämis- ja jäsentelystrategia.

Metakognitiiviset strategiat auttavat omien kognitiivisten prosessien suunnittelussa, säätelemisessä, tarkkailemisessa ja muokkaamisessa.

Resurssien hallintastrategiat puolestaan auttavat kontrolloimaan saatavilla olevia resursseja, kuten aikaa ja saatavilla olevaa apua jne. Nämä resurssit auttavat hallitsemaan ympäristöä ja kontrolloimaan sieltä saatavissa olevia resursseja.

Verkko -tutorin testillä voit tarkastella omia oppimisstrategioita.

Lopuksi voit vielä tarkastella testillä omaa kehittymistä oppijana.

Oppiminen | Oppimistyylit | Oppimisstrategiat

Lähteet:
Engeström, Y. 1996. Perustietoa opetuksesta.
Lindberg, J. 1994. Oppimaan oppiminen -opas oppimistaitojen kehittämiseen.
Mäkinen, P. 2004. Verkko-tutor
Otala, L. 1999. Osaajana opintiellä: Opas elinikäisen oppimisen matkalle. Virtuaaliyliopisto.
Ruohotie P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen.
Yrjönsuuri, R. 1997. Opiskelutaito. Opiskelijoiden arvoja ja käsityksiä eri oppiaineiden opiskelusta lukiossa.