OSAAMINEN JA VAHVUUDET

Hyväksi opiskelijaksi tuleminen on monien asioiden summa. Oppiminen ja osaaminen riippuvat resursseistasi ja siitä kuinka tehokkaasti niitä käytät. Tullaksesi hyväksi oppijaksi tarvitset hyviä luku- ja opiskelutapoja ja -taitoja, tavoitteellisuutta ja riittävästi motivaatiota. Lisäksi tarvitset suunnitelmallisuutta, itseluottamusta ja itsekuria sekä tietoa oppimisesta. Myönteinen asenne sekä fyysinen kunto edesauttavat myös oppimisprosessissa. Osaan näistä olet tutustunut jo aiemmissa luvuissa. Olet saanut vinkkejä kuinka kehittää niitä, jotta oppimisesta tulee laadukkaampaa. Tässä osiossa tullaan tarkastelemaan osaamista ja omia vahvuuksia.

Osaaminen = tiedot + taidot + kokemukset

Osaaminen on muutakin kuin tietoja ja taitoja. Osaaminen koostuu kouluissa, kursseilla ja muualla hankituista tiedoista, taidoista, kokemuksista, asenteista, kontakteista ja verkostoista sekä lähteistä. Elämänkokemuksemme myötä meille kertyy paljon kokemuksia, joiden myötä hiljaisen tiedon osuus kasvaa. Sillä tarkoitetaan tietoa, jota on vaikea sanoin kuvailla. Opimme kokemuksiemme myötä, että jostakin tietyistä asioista seuraa jotakin. Osaamiseksi voidaan lukea myös kyky hankkia ja käyttää erilaisia tiedonhankintakanavia. Sinulla on varmasti paljon osaamista, jota voit soveltaa opiskeluusi, esimerkiksi tehtävien teossa voit kertoa eläviä esimerkkejä elämästäsi jne.

Tämän päivän työmarkkinoilla merkittäviä osaamisalueita ovat mm.:

  • sosiaaliset taidot
  • viestintätaidot
  • kansainvälisyys
  • tietotekniikka
  • verkostoituminen
  • ongelmanratkaisukyky
  • monialaisuus

Osaamistarpeet riippuvat siitä mitä yksilö tekee tai mitä hän haluaa tehdä. Yksilön elämätilanne ja roolit elämässä vaikuttavat osaamistarpeisiin. Työ on yksi elämän osa-alue, mikä luo osaamisvaatimuksia. Osaamispuutteet määritellään tavoiteosaamisen ja nykyosaamisen eroksi. On siis aluksi määriteltävä mitä osaamista tarvitaan ja mitä sinulla jo on, ennen kuin voit määritellä omat osaamispuutteesi. Omaa osaamista väheksyy helposti, vaikka siihen ei olisi aihetta. Kannattaa listata ylös mitä kaikkea osaa ja missä asioissa on hyvä. Niitä asioita voidaan hyödyntää opeteltaessa uusia asioita ja taitoja osaamispuutteita paikattaessa.

VAHVUUDET = kyvyt, joilla osaamista käytetään. Vahvuudet ovat persoonallisia ominaisuuksia, joita voi tietoisesti kehittää edelleen

HEIKKOUKSISTA ei kannata puhua. Parempi ja positiivisempi ilmaisu asialle on termi KEHITYSTARVE.

PÄTEVYYS = Osaaminen + asenne.

Pätevyys on siis osaamista ja asiantuntemusta laajempi käsite, sisältäen sosiaaliset taidot, persoonalliset ominaisuudet ja motivaation. Muodollinen pätevyys on vain osa pätevyyden käsitteestä.

Oman osaamisen kehittäminen on mahdollista, kunhan vain tiedostaa kehittämistarpeensa. Kysy itseltäsi siis:

  • Mitä tiedän ja taidan? Missä olen hyvä ja missä suorastaan erinomainen?
  • Mikä minua kiinnostaa? Millainen oppija olen? Millainen työntekijä olen?
  • Millainen olen ihmisenä omasta ja muiden mielestä?
  • Mitä todella haluan ja mihin todella pystyn?

VERKOSTOT JA VERKOSTOITUMINEN ovat merkittävä osa voimavaroistasi ja osaamisestasi.

  • Keitä tunnet ja kenen kanssa tulet toimeen?
  • Keiden kanssa olet opiskellut tai työskennellyt?
  • Toimiva verkosto viestii ihmissuhdetaidoista = sosiaalisesta lahjakkuudesta

Voit kartoittaa mikä sinua kiinnostaa sekä omat taitosi ja vahvuutesi täällä.

Lisäksi seuraavilla lomakkeilla voit tarkastella:

 Älykkyyttä löytyy meistä jokaisesta

Kaikilla meillä on älykkyyttä, mutta se voi löytyä eri alueilta. Perinteisen "älykkyysosamäärän" lisäksi älykkyyttä on monenlaista. Howard Gardnerin luoman usean älykkyyden lajin teorian (theory of multiple intelligences) mukaan älykkyydenlajeja on ainakin seitsemän: loogis-matemaattinen, kielellinen, visuaalinen eli tilaa hahmottava, kinesteettinen eli kehollinen, musikaalinen, sosiaalinen sekä intrapersoonallinen eli itsetuntemukseen perustuva älykkyys.

Lopuksi vielä Oma Osaamisprofiilisi:

  • Kuvaa sitä millainen oppija olet
  • Auttaa valitsemaan erilaisista oppimistavoista sinulle luontevimman
  • Auttaa tunnistamaan heikoimmat oppimistapasi ja kehittämään koko oppimiskykyäsi

Se muodostuu:

  • oppimistyylistäsi
  • omista lahjakkuuksistasi ja vahvuuksistasi
  • tiedon vastaanotto- ja rakentamistavastasi
  • henkilökohtaisista oppimismieltymyksistäsi, kuten itsellesi mieleisimmästä opiskeluajankohdasta (oletko aamuvirkku vai yökukkuja?)

Oppimistyylisi olet kartoittanut aiemmin, tässä luvussa olet käynyt läpi omia vahvuuksiasi sekä tarkastellut omaa tiedonrakentamistapaasi. Nyt voit koota itsellesi paperille oman osaamisprofiilisi ja lähteä kehittämään itseäsi eteenpäin!

MOTIVAATION AVULLA TAVOITTEISIIN

Yksilön tuloksellisen ja tavoitteellisen toiminnan taustalla tulee olla hyvä motivaatio, jotta haluttuihin päämääriin päästään. Motivaation taustalla on motiivit, joilla viitataan haluihin, tarpeisiin, vietteihin ja sisäisiin yllykkeisiin sekä palkkioihin ja rangaistuksiin. Motiivisi opiskella voi olla esimerkiksi lisäpätevyyden hankkiminen tai nykyiset työtehtävät eivät vastaa omia vahvuuksiasi. Voihan myös olla, että haluat kouluttautua kokonaan uudelle alalle.

Motivaatiolla puolestaan tarkoitetaan motiivien johdosta tapahtuvaa tilaa. Se viittaa psyykkiseen tilaan, joka määrittää yksilön aktiivisuuden toiminnassa ja sen mihin yksilön mielenkiinto suuntautuu. Motivaatio voi olla joko sisäistä tai ulkoista:

  • Ulkoisessa motivaatiossa toiminnan laittaa liikkeelle jokin ulkoinen asia, esimerkiksi palkka (raha). Ulkoiset palkkiot ovat kestoltaan lyhytaikaisia.
  • Sisäinen motivaatio puolestaan lähtee liikkeelle oppijan omista lähtökohdista, kuten omasta kiinnostuksesta opiskeltavaa asiaa kohtaan. Työ itsessään on palkitsevaa, eikä ulkoista kannustinta tavoitella. Sisäiset palkkiot ovat kestoltaan pitkäaikaisia ja niistä voi tulla "kesto" motivaation lähteitä.

Motivaatio on tilanteeseen sidonnainen. On erotettavissa tilannemotivaatio ja yleismotivaatio. Yleismotivaatio korostaa käyttäytymisen pysyvyyttä, kun taas tilannemotivaatio on dynaaminen ja vaihtelee tilanteen mukaan. Yleismotivaatio kuvaa keskimääräistä käyttäytymisen suuntaa ja vireyttä. Tilannemotivaatio on puolestaan riippuvainen yleismotivaatiosta.

  • Tilannekohtainen opiskelumotivaatio ilmenee, jos ulkoisten tekijöiden tilapäinen kiehtovuus vaikuttaa opiskeluun. Esimerkiksi opettajan käyttämät tehokkaat ärsykkeet ja virikkeet saattavat olla motivaation perusteena. Tällainen motivaatio on altis häiriöille, lyhytjänteinen sekä suuntautuu usein toisarvoisiin asioihin.
  • Välineellinen opiskelumotivaatio perustuu ulkoisten palkkioiden tavoitteluun tai pyrkimyksenä voi olla myös epäonnistumisten tai rangaistusten välttäminen. Hyvä esimerkki välineellisestä motivaatiosta on opiskelu arvosanojen vuoksi tai tenttien läpäiseminen. Kun mielenkiinto suuntautuu ainoastaan tavoiteltuun palkkioon tai pelättyyn epäonnistumiseen, ei opiskelija ole kiinnostunut opittavasta sisällöstä ja näin ollen oppimistulos heikkenee. Välineellinen motivaatio on läheisessä yhteydessä pintatason oppimiseen.

Motivaatio voi olla sisällöllinen eli tietoinen, kun opiskelu pohjautuu mielenkiintoon opittavaa asian sisältöä ja käyttömahdollisuuksia kohtaan. Opiskelijan tiedostaessa opittavan asian "käyttöarvon" esimerkiksi ammattitaitonsa kehittäjänä, motivaatio on tällöin sisällöllinen. Opiskelu on kriittistä opiskelijan pohtiessa itse opittavaa asiaa, eikä vain suoriutumistaan.

"Tavoite on mielikuva lopputuloksesta"

Oppimistavoitteiden tulee olla määritelty ennen kuin voidaan lähteä suunnittelemaan opiskeluaikataulua. Tavoitteiden tulee olla riittävän selkeitä ja "mitattavissa", jotta niiden seuraaminen ja arvioiminen on mahdollista. Tavoitteiden tulee olla myös riittävän haasteellisia, mutta kuitenkin samalla realistisia, jotta niitä kohti on mielekästä pyrkiä ja motivaatio pysyy yllä.

Suuret tavoitteet kannattaa jakaa pienempiin osiin ja edetä suurta päämäärää kohti askel askeleelta. Itsensä palkitseminen pienempien tavoitteiden saavuttamisen jälkeen pitää motivaation yllä ja näin jaksaa ponnistella kohti lopullista päämäärää. Itsensä palkitseminen on erityisen tärkeää, jotta motivaatio pysyy yllä ja lopulliseen tavoitteeseen päästään. Voit pohtia asioita, joiden eteen olet valmis ponnistelemaan, entä mikä saa jaksamaan vaikka luovuttaminen olisi helppoa? Pohdi itsellesi porkkanoita, joiden avulla jaksat viedä opintoja eteenpäin.

On olemassa lyhyen aikavälintavoitteita, joiden päämäärän on oltava ajallisesti lähellä ja täysin konkreettinen. Näihin tavoitteisiin voit luoda konkreettisen suunnitelman kuinka käytännössä toteutat ne. Lyhyen aikavälin tavoitteita voivat olla esimerkiksi yhteen kurssiin liittyvät oppimistavoitteet tai opinnäytetyötä tehtäessä yhteen lukuun tai tutkimusvaiheeseen liittyvä kokonaisuus.

Voit asettaa myös keskipitkän aikavälin tavoitteita, jotka ovat usein lähitavoitteen mukaisia, mutta sitä laajempia kokonaisuuksia. Ne voivat koskea esimerkiksi opintokokonaisuuden tai vaikkapa harjoittelun suorittamista.

Pitkän aikavälin tavoite puolestaan koostuu useista pienistä osatavoitteista. Esimerkiksi tutkinnon suorittaminen on hyvä esimerkki pitkän aikavälin tavoitteesta. Voit ottaa tähtäimeen Avoimen väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi pääsemisen. Sen saavuttamiseksi on suunniteltava pitkällä aikavälillä monenlaisia pienempiä joko lyhyen tai keskipitkän aikavälin tavoitteita.

Tavoitteiden toteutumiseen liittyy kiinteästi niihin sitoutuminen. Se viittaa siihen kuinka tavoittelemisen arvoisena yksilö pitää tavoitetta ja kuinka merkittävänä hän sitä pitää. Tavoitteeseen sitoutumiseen liittyy myös valmius ponnistella tavoitteeseen pääsemiseksi esteistä ja vastoinkäymisistä huolimatta.

Tavoitteen asettelussa voit edetä esimerkiksi seuraavasti:

1. Laadi kokonaisopiskeluaika niissä aiheissa, joista sinulla on yleiskuva
Esimerkiksi, käytän kaksi lukukautta aineeseen A, kolme aineeseen B ja yhden aineeseen C ja D.

2. Mihin arvosana tavoitteeseen tähtäät?
Esimerkiksi, tärkeimmissä aineissa A, B, C asetan arvosanatavoitteeksi 4 ja aineissa D, E tavoitteeksi 3.

3. Miten pitkiä opiskeluviikkojen ja opiskelupäivien tulee olla?
Esimerkiksi, työskentelen viikossa tehokkaasti 4 päivää ja seuraan viikkosuunnitelmiani.

"Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty"

Tavoitteiden määrittelyn yhteydessä tulee huomioida, että opiskelu vaati aikaa, joten ajankäyttöä kannattaa suunnitella ja miettiä jo tavoitteiden asettelun yhteydessä. Kun selkeät tavoitteet on asetettu, kannattaa laatia kirjallinen opiskelusuunnitelma. On muistettava huomioida muu elämä ja sen vaatimat aikaresurssit. Itseään ei kannata uuvuttaa liiallisella työmäärällä, sillä uupumuksen yllättäessä suunnitelmissa pysyminen ja tavoitteisiin pääseminen on vaikeaa.

Ajankäytön ja opiskelusuunnitelman tekemisessä ole realistinen ja suunnittele aikataulusi mieluummin väljähköksi kuin liian tiukaksi, jotta myös vapaa-ajalle ja mahdollisille yllätyksille jää aikaa. Vapaa-ajan ja sosiaalisten asioiden merkitystä ei pidä aliarvioida, sillä ne ovat merkittävä osa palautumisprosessia opiskelun aikana.

Ajankäytön suunnittelusta on hyötyä, sillä se auttaa löytämään aikaa ja käyttämään ajan tehokkaasti. Opintojesi suunnittelussa sinua auttavat edellisissä osioissa läpikäydyt asiat; erilaiset opiskelumuodot ja -käytännöt, yleiset aikataulut, opiskelustrategiasi ja opiskelutyylisi tiedostaminen, resurssiesi kartoittaminen sekä motivaatio ja sen ylläpitäminen riittävillä palkitsemiskeinoilla. On muistettava myös muuttaa tavoitteita, jos ja kun suunnitelmat muokkautuvat opintojen edetessä. On myös muistettava asettaa uusia tavoitteita, kun vanhat on jo täytetty.

Opiskelun yhdistäminen muuhun elämään ja rutiineihin voi joskus tehdä tiukkaa aikaresurssien puitteissa. Sen vuoksi on hyvä tarkastella omaa ajankäyttöä; mitkä asiat menevät opiskelun ohi, mistä asioista voi vielä aikaa nipistää opiskelulle jne.

Lopuksi kuusi vinkkiä aikasuunnitelman täyttämiseksi:

1. Kehitä kiinteät rutiinit
2. Mukauta omat rutiinisi muiden ohjelmiin (huomioi perhe ym.)
3. Varo, että et ylikuormita suunnitelmaasi
4. Sijoita tärkeimmät asiat aikaiseen ajankohtaan
5. Aseta aikarajoja
6. Suunnittele tehtävät oman vireyskäyräsi mukaan

HENKILÖKOHTAINEN OPINTOSUUNNITELMA - HOPS

Opintojen alkuvaiheessa on jokaisen hyvä selkiyttää omia päämääriään opintojen suuntaamiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Tavoitteet kannattaa kirjata konkreettisiksi suunnitelmiksi, jotta ideoista päästään tekemisen tasolle. Yksilöidyt, kirjatut suunnitelmat helpottavat myös opiskelun ja oppimisen seuraamista ja arvioimista.

HOPS:lla tarkoitetaan henkilökohtaista opintosuunnitelmaa. Se on väline opintojen suunnitteluun sekä opiskelun lähtökohtien ja päämäärien selkiyttämiseen.Se sisältää opintosuunnitelman aikatauluineen, oppimistavoitteineen sekä jatkuvan itsearvioinnin opintojen edetessä. HOPS auttaa opiskelun kytkemisessä osaksi elämänkokonaisuutta.

HOPSin tekemisen voit aloittaa pohtimalla miksi haluat opiskella ja millaisia tavoitteita sinulla on. Tavoitteitasi olet varmasti pohtinut jo aiemminkin, mutta nyt viimeistään on sen aika!

HOPS tehdään itselle oman opiskelun tueksi ja apuvälineeksi, sillä kirjatessasi asioita ylös, ne selkiytyvät ja muotoutuvat kokonaisuudeksi. Se ei ole suunnitelma, joka tulee kerralla kuntoon, vaan sitä tulee tarkistaa ja korjata opiskelujen edetessä. Kun olet löytänyt sinua kiinnostavia opintoja, tutustu opintojen sisältöön, rakenteeseen, kirjallisuuteen, opetusmuotoihin ja aikatauluihin. Muista huomioida se, kuinka paljon kukin kurssi vaatii aikaa eli millainen työmäärä sinulla on edessäsi.

Laadi oma HOPS (elomake).

Lisälukemista aiheesta:

Aarresaaren urasuunnittelu -sivut
Ansela, M. & Haapaniemi, T. & Pirttimäki, S. 2005. Yliopisto-opiskelijan hops. Ohjaajan opas. Oppimiskeskus. Kuopion yliopisto.
Opintojen suunnittelun ABC (Oulun yliopisto)

Lähteet:

Engeström, Y. 1996. Perustietoa opetuksesta.
Otala L. 1999. Osaajana opintiellä: Opas elinikäisen oppimisen matkalle
Ringom, B.1994. Opi oppimaan. Tuloksellisen aivotyön ja opiskelun opas
Ruohotie P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen. Virtuaaliyliopisto