Tiedon määrittelyä

Klassisen tiedon määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Osa tietämistämme asioista perustuu perinteeseen ja auktoriteetteihin sekä osa omiin kokemuksiimme ja havaintoihimme.

Tieteellinen tutkimus toimii arkiajattelun ja päättelyn jatkeena, sillä tieteellinen ajattelu pyrkii vähentämään arkiajattelun heikkouksia. Näitä arkiajattelun heikkouksia ovat epäluotettavat havainnot, esimerkiksi oma muistamattomuus, valikoivat havainnot, kuten ihmisen aikaisemmat kokemukset, liiallinen yleistäminen omien havaintojen perusteella, puutteellinen päättely eli epäjohdonmukaisuus ja logiikan puute, lyhytjänteisyys eli tyytyminen ensimmäiseen selitykseen sekä asioiden tarkastelu irrallaan yhteyksistään.

Itsenäisen ajattelun ja luovan toiminnan perusteena tarvitaan laadukasta tietoa. Arkitieto ja teoreettinen tieto eroavatkin toisistaan, kuten alla olevasta kaaviosta huomataan. Ne ovat kuitenkin vuorovaikutuksessa keskenään, eikä ero niiden välillä ole absoluuttinen. Tiede ja tutkimus saavat alkunsa arkitiedon ja tieteellisen tiedon synteesistä (esiymmärryksestä). Tieteellinen tieto rikastuttaa ja korjaa arkitietoa vähitellen. Teoreettisessa tiedossa tärkeitä asioita ovat laajasti sovellettavat periaatteet ja korkeatasoisesti jäsentyneet tietorakenteet. Teoreettinen tieto perustuu tieteellisiin havaintoihin, kun taas arkitiedon taustalla on arkihavainnot ja kokemukset.

Lähde: Engeström, Y. 1996. Perustietoa opetuksesta. Kaavio 19: Arkitieto ja teoreettinen tieto. s. 104

Tiedon ominaisuuksista ja tasoista

Lähde: Engeström, Y. 1996. Perustietoa opetuksesta. Kaavio 20: Tiedon teoreettisuuden tasot. s. 106.

Tiede

Tieteen päämääränä on tuottaa perusteltua tietoa, jota kutsutaan tieteelliseksi tiedoksi. Tieteellistä tietoa hankitaan tieteellisillä metodeilla. Lisäksi tieteen yleinen tavoite on todellisuutta koskevan tiedon kartuttaminen. Tieteellä on useita tuntomerkkejä, joita ovat

• perusteltavuus
• julkisuus ja intersubjektiivisuus 
• kriittisyys, itsensä korjaavuus, autonomisuus sekä 
• edistyvyys

Perusteltavuudella tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, että väitteet tulee perustella tieteellisten menetelmien avulla.

Julkisuudella ja intersubjektiivisuudella tarkoitetaan sitä, että väitteet perusteluineen tulee olla julkisia ja tieteen tulee olla avointa kaikille. Tieteellinen tieto tulee esittää ymmärrettävällä kielellä.

Kriittisyys, itsensä korjaavuus ja autonomisuus tarkoittavat puolestaan toisiinsa kytkeytyen sitä, että tutkijan on kriittisesti epäiltävä totuuksina esitettyjä väitteitä (kriittisyys), tieteelliset tulokset on ymmärrettävä alustaviksi ja ehdollisiksi (itsensä korjaavuus) sekä niiden korjaaminen on tieteellisen yhteisön asia (autonomisuus).

Edistyvyydellä tarkoitetaan tieteen viemistä tieteellisen toiminnan avulla kohti totuutta. Tiedeyhteisössä vallitsee erilaisia normeja, joita kunnioitetaan tutkimusyhteisössä.

Tieteentraditiot

Keskeisin jako tieteentraditiossa on jako fenomenologis-hermeneuttisen ja positivistisen näkemyksen välillä. Fenomenologis-hermeneuttisen tradition taustafilosofiana on Aristotelinen traditio. Pyrkimyksenä on ilmiöiden ymmärtäminen ja usein puhutaankin kvalitatiivisesta eli laadullisesta tutkimuksesta. Positivistisen tutkimusotteen taustalla on Galileinen traditio, jonka pyrkimyksenä on ilmiöiden selittäminen ja ennustaminen. Tällöin puhutaan kvantitatiivisesta eli määrällisestä lähestymistavasta.

Deduktio ja induktio ovat tieteellisen päättelyn muotoja. Deduktiolla tarkoitetaan totuuden säilyttävää päättelyä eli jos tiedetään, että lähtökohdat (premissit) päättelystä ovat tosia, tiedetään myös johtopäätöksen olevan tosi. Hypoteeettis-deduktiivinen tieteenkäsitys lähtee yleisestä yksityiseen. Induktiivinen tieteenkäsitys lähtee liikkeelle yksittäisestä yleiseen.

Induktiivisessa tieteenkäsityksessä yleistäminen on paras tapa harjoittaa tieteellistä päättelyä. Induktiivisessa yleistyksessä tunnettuja tapauksia kuvaava säännönmukaisuus yleistetään kaikkiin samantyyppisiin tapauksiin. Tilastollisessa yleistyksessä otoksesta (havaintoyksikköjen joukko) laskettu tieto yleistetään koko perusjoukkoon. Induktiivisen päättelyn taustalla täytyy olla riittävästi havaintoja, eikä induktiivisia johtopäätöksiä saa tehdä liian kevein perusteluin. Hypoteettis-deduktiivisessa tieteenkäsityksessä lähdetään liikkeelle hypoteeseista eli oletuksista, joille ei välttämättä tarvitse hankkia empiiristä tukea etukäteen. Olennaisinta on teorian testaaminen, kun se on keksitty ja muotoiltu. 

Lähteet:
Engeström, Y. 1996. Perustietoa opetuksesta.
Hirsjärvi, S. & Huttunen, J. 1997. Johdatus kasvatustieteeseen.
Määttänen, P. 1997. Filosofia. Johdatus peruskysymyksiin.
Uusitalo, H. 1997. Tiede, tutkimus ja tutkielma: Johdatus tutkielman maailmaan.
Ylijoki, O-H. 1998. Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio